kohtaamisia

Kauanpa vierähti kirjoittamattomissa… Aika rientää kuin hirvi, kuten tunnettua. Syysmyrskytkin ovat jo alkaneet. Tänään oli loistava keskustelutilaisuus kirjan tiimoilta. Upeat kokemusasiantuntijat kertoivat ja keskusteluttivat. Kiitokset kaikille!

Ihmisen kohtaamisesta puhuttiin. Psykiatrian piirissäkin kiire on niin valtaisa, ettei ihmistä ehdi rauhassa kohdata. Ratkaisu pitää löytyä heti. Tuloksellisuus ja tehokkuus ovat tärkeitä ”arvoja”. Siinä ihminen tulee kohdatuksi oireyhtymänä, ei yksilönä. On totta, että psykiatrian piirissä työskentelevien henkilöiden on hyvä pohtia omia toimintatapojaan ja käytännöissä, koulutuksessa ja organisaatioissa on paljon kehitettävää. Kuten joka alalla ja elämässä yleensä. Kuitenkin sama ilmiö esiintyy koko yhteiskunnassa, joka työpaikalla vaaditaan tehokkuutta. Ihmisen tulee brändätä itsensä ja kilpailla. Yliopistotkin liitetään liike-elämän palvelukseen mm. tehokkuuden nimissä. Miten psykiatrialla osattaisi olla toisin?

Kyllä kai siihen silti täytyy pyrkiä, että psykiatrian piirissä osattaisiin nähdä ihminen ihmisenä vaikka muu yhteiskunta unohtaisikin sen taidon. Vaikeata se on ja vaatii jokaiselta paljon. Psykiatrinen organisaatio on kuitenkin eri asia kuin vaikkapa puhelimia tuottava organisaatio. Puhelin valmistetaan tietyn kaavan mukaan ja lopputuotteena puhelin on selkeästi määriteltävissä, jokaisen puhelimen pitää olla samanlainen. Mielenterveyttä tuotettaessa sen sijaan jokainen ”tulos” on erilainen eikä edes koko mielenterveys käsitteenä ole selkeä. Voimme elää ilman puhelinta (vaikka meille toisin toki on uskoteltu jo pitkään) mutta ilman mieltämme emme ole olemassa. Siksi mielenterveys on meidän jokaisen asia. Siksi mielenterveyden hoito ei ole puhelimen valmistamista.

Pahuuden kuulee tämän tästä olevan jossakin. Maahanmuuttajissa tai vaikka poliitikoissa. Useimmiten jossain, joka on erilainen kuin itse on. Se on kuitenkin meissä kaikissa. Mutta niin on hyvyyskin. Ja se, miten meistä kukin toisemme kohtaa on meistä itsestämme kiinni. Teemme jatkuvasti eettisiä valintoja. Mikä on oikein, mikä väärin? Voimme vaikuttaa yhteiskuntaankin mutta eniten vaikutamme oman elämän päätöksiin. Kohtaanko tämän ihmisen kiireisenä ja etäisenä vai maltanko kenties havahtua, että siinähän on ihan oikea ihminen tunteineen, ajatuksineen, omassa elämässään? Vaihtoehtoja on aina. Ei ajan paineisiin pidä suostua.